René Guénon 
Teosofia 
Erään pseudouskonnon historia

Teosofian alkuvaiheiden historiaa ja sen ristiriitaisuuksia kuvaava teos. Ranskalainen René Guénon oli itse mukana erilaisissa spiritistisissa ja okkultisistisissa ryhmissä. Petyttyään niissä vaikuttaviin epäkohtiin, hän kirjoitti tämän teoksen vuonna 1922.
KIrja käsittelee teosofian perustajasta alkaen siinä vaikuttaneita värikkäitä hahmoja.

Teosofian suhde vapaamuurareihin, ruusuristiläisiin, antroposofeihin, kristinuskoon, protestantismiin ja moralismiin sekä hindulaisuuteen tulevat tässä käsitellyiksi. Teoksessa on mukana kappale, joka käsittelee Krishnamurtin kaavailtua roolia teosofian piirissä.

Guénonin syvällinen perehtyneisyys erilaisiin uskontoihin alkaen idän uskonnoista antaa teokselle poikkeuksellista syvyyttä.

René Guénonin kirjoja on kaivattu suomen kielelle. Hänen tunnetuimmat teoksensa käsittelevät länsimaisen sivilisaation tilaa ja rappiota. Tämä teosofiaa, okkultismia ja uskonnollisia mysteereitä pohtiva teos on hänen varhaisempaa tuotantoaan.

Über den Autor

René Guénon (1886-1951) oli ranskalainen metafyysikko, kirjailija ja toimittaja. Hänen ansionaan pidetään traditionalistisen tai perennialistisen koulukunnan metafyysisen perustan luomista 1900-luvun alussa. Hän puhuttelee edelleen tämän päivän lukijaa kirjoituksillaan, joissa käsitellään modernin maailman älyllistä ja henkistä konkurssia.
René Guénon syntyi Ranskan Blois’ssa vuonna 1886. Hän varttui tiukan katolisessa ympäristössä ja sai paljolti koulutuksensa jesuiittojen toimesta. Nuorena miehenä hän muutti Pariisiin opiskelemaan matematiikkaa. Hänen energiansa kuitenkin siirtyivät pian akateemisista opinnoista ja vuonna 1905 hän luopui muodollisista korkeakouluopinnoistaan. Guénon uppoutui tiettyihin ranskalaisen okkultismin virtauksiin ja hänestä tuli johtava jäsen useissa salaisissa järjestöissä. Hän liikui vapaamuurarillisissa teosofisissa, spiritualistisissa, ja ‚gnostilaisissa‘ yhteisöissä. Guénon perusti myös okkultistisen lehden nimeltä La Gnose.
Hän on tehnyt kirjoja henkisestä esoterismista ja vihkimyksestä, symbolismista sekä universaaleista totuuksista, joita ilmenee eri muodoissa maailman eri uskonnollisissa perinteissä. Hän on erityisen arvostettu hindulaisuuden ja taolaisuuden perinteitä valaisevien tutkimustensa kanssa.
Guénon hylkäsi erinäiset filosofiset ja historialliset perustat, joille erinäiset okkultistiset liikkeet rakentuivat. Hän näki niiden ‚väärennöshengellisyyden‘ olevan vastakkainen perinteisen esoterismin kanssa.