Peter Handke 
Riisuttu epäonni 

Vuoden 2019 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneen itävaltalaisen Peter Handken (s. 1942) kertomus äidistään naisena toisen maailmansodan vuosina ja sodan jälkeisenä aikakautena.

‘Minä vertaan siis naiselämän elämäkertaa varten olevaa yleistä ilmaisuvarastoa lause lauseelta oman äitini erikoisen elämän kanssa; yhteneväisyyksistä ja vastakohtaisuuksista muodostuu varsinainen kirjoitustehtävä.’ Peter Handke

Mengenai Pengarang

Vuoden 2019 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja, itä­valtalainen maailman­kansalainen Peter Handke (s. 1942, Griffen, Itävalta) on eurooppalaisen nyky­kirjallisuuden omaleimaisimpia tekijöitä. Hänen huomattava tuotantonsa käsittää niin romaaneja, runoja kuin näytelmä- ja elokuvakäsikirjoituksia – mm. yhdessä Wim Wendersin kanssa tehty Berliinin taivaan alla (1987). Peter Handken kirjallinen ilmaisu on alusta alkaen perustunut epätyyliin – epäjuonelliseen kerrontaan, jossa keskeisintä on kertojan voimakas sisäinen kokemus ja tunne ja monitasoinen tulkinta ulkopuolisesta maailmasta. Näin kirjailija on astunut kauas kirjallisuuden valtavirrasta – piiriin, jossa hän on ainoita maailmankirjallisuudessa. Peter Handkelta on suomennettu yksitoista teosta. 2000-luvulla LURRA Editionsin kautta ovat ilmestyneet: Riisuttu epä­­onni (suom. Arja Rinnekangas), Jukeboksista (suom. Markku Mannila), Don Juan (hänen itsensä kertomana) (suom. Markku Mannila), Moravalainen Yö (suom. Arja Rinnekangas), Suuri putous (suom. Arja Rinnekangas) ja Intohimoisesta Sienestäjästä (suom. Arja Rinnekangas). Moravalainen yö (Die Morawische Nacht, 2008) on Peter Handken monitasoinen ja -tulkintainen kuvaus uransa lopettaneesta väsyneestä kirjailijasta, miehestä, joka Kosovon ja Serbian osittaisella rajajoella, Moravalla, aloittaa yöllisen kertomuksensa kutsutulle vieras­joukolle matkastaan niihin paikkoihin ja teemoihin, jotka ovat hänelle tärkeitä niin Keskisessä Euroopassa kuin Iberian niemimaalla. Kokonaisuudesta kasvaa syväluotaava pohdiskelu Euroopan ja koko maailman arvoista aikana, jona kohtalolla tuntuu olevan enää vain statistin rooli.