Eduard Wagner 
Elää tai vain olla olemassa 4 
Olen tyytyväinen?

Saattaa hyvinkin olla, että kirjassa kuvattu osoittautui hieman ytimekkääksi, mutta kaikki tapahtui niin kuin siellä on kerrottu. Toki muistelmia on paljon, ja ehkä näissä voisi sanoa, että se on normaalia elämää, mutta se on myös näkemys siitä, miten koin olemassaoloni. Mutta se ei tarkoita, että syytän ketään ympärilläni tai mitään sellaista, kaikki perustuu omiin päätöksiini. En kyennyt tuolloin arvioimaan, olivatko he oikeassa vai väärässä, vasta jälkikäteen. Se oli myös 95-prosenttisesti minun päätökseni tehdä se näin. Toinen kysymys on, olisinko antanut itselleni kertoa jotain vai en. Mutta se, mikä varmasti seuraa minua elämäni loppuun, missä muodossa tahansa, on se, että ihminen ajattelee hahmomurhaa saadakseen ehkä vauhtia uralleen. Jos tosiasiat, ei arvioita, olisi siirretty rahoituksesta oikeuslaitokseen tuolloin, elämäni olisi luultavasti mennyt eri tavalla. Vaikka tästä syystä päätettäisiin syyllistyneeni joihinkin lakirikkomuksiin, olen vakuuttunut siitä, että olen syytön elämäni loppuun asti. Olin päättänyt, että suojelen poikaani lähestymistapallani. Mitä ikinä ajatteletkaan, olen päättänyt, että olen oikealla tiellä, muuten poikani ei ehkä ole elossa tänään.

O autorze

Olenko tyytyväinen nykyiseen elämääni vai en, en välttämättä osaa vastata, koska se on mielestäni hyvin henkilökohtainen näkemys. Olen iloinen. Miksi? Toisaalta olemassaoloni sujuu nyt mutkattomasti, toisin kuin jo ennestään kokemiseni, toisaalta olen erittäin onnellinen, että pääsin eroon riippuvuudestani, joka oli seurannut minua 3 vuosikymmentä. En tiedä miten se tapahtui vuonna 2014. Oliko se korkeampi voima vai se, että olin lähempänä itsemurhaa kuin halusin myöntää itselleni. Joka tapauksessa, en kyseenalaista sitä. Ehkä koko asia, jonka annan täällä, on kokemus, josta voi olla hyötyä jollekin toiselle. Mutta se ei tarkoita, että tuomitsisin kokemani, ei, päinvastoin. Sillä välin 6 vuosikymmentä elämässä on varmasti ollut myös kauniita hetkiä, ja yksi mieleen tuleva asia on poikani syntymä. Arvioi itse, onko tämä olemassaolo elämisen arvoinen vai ei. Voit nähdä sen miten haluat: ovatko nämä muistelmia vai onko se vain tapahtumasarja elämässäni. Haluaisin sanoa, että silloin kun koin tämän, olin sitä mieltä, että tämä oli oikein. Tuskin saanut sukulaisilta tai ystäviltä neuvoja, oliko tämä oikein vai ei. Mutta aina heräsi kysymys, olisinko ottanut tämän huomioon. Tietysti seuraavien sivujen aikana tulee aina olemaan paikkoja, joissa olen laillisuuden partaalla. Mutta koska nämä tapahtuivat jonkin aikaa sitten ja seison henkilökohtaisesti sen puolella, mitä tein tai en tehnyt silloin, en näe mitään ongelmia, jos näitä seurauksia ilmenee. Se, onko tämä täyttä vai onnellista elämää, ei ole minusta, vaan lukijasta kiinni, mutta teen lopuksi johtopäätöksen.
Tarkistettu versio numero 4